Luova sisäinen ääni

Nämä valkoisen erämaan luonnon muokkaamat herkkusieni ja kananpoika
ovat luonnollisen dialogin patsaita  hiljaisuudessa. 

Annukka Kotka

Vapaasti tässä referoin suomen kielellä enlanninkielistä internetistä löytämääni tutkimusraporttia nimeltään Luova sisäinen ääni . Raportissa kuvataan tutkimusta, joka tehtiin selvittämään henkilökohtaisen päiväkirjan kirjoittamisen vaikutuksia terveydenhuollossa ja sen hallinnossa työskentelevissä henkilöissä. Raportti esitettiin seminaarissa ”Elävä kristillinen läsnäolo sosiaalityössä”2006.

Päiväkirjan todettiin olevan luova psykoterapian tuki ja täydennys, meditaation syvenemisen apu ja auttamistyön ja papin työn hengellinen syventäjä.

Tutkimus oli laadullinen ja tehtiin  Ira Progoffin(1992) päiväkirjaa vähintään 8 vuotta kirjoittaneiden keskuudessa. Päätulos oli, että 14 tutkimushenkilöitä voitiin identifioida terapeuttisen kokemuksen tai meditatiivisen kokemuksen kategoriaan ja muuttavaan/kehittävään kategoriaan,joka tarkoitti sitä että IR metodi sovellettiin jonkin toisen teorian yhteyteen ja näin muunnettiin omaan työhön.

Päiväkirjahan on hyvin vanha idea, jota ovat toteuttaneet myös monet nykykirjailijat, filosofit, uskonmiehet ja psykoterapeutit. Päiväkirja on ollut lukuisille ihmisille astinlauta henkilökohtaiseen kasvuun, luovuuteen ja ammatilliseen kehittymiseen

IR-Metodin kuvaus

 Ira Progoff-menetelmä on dynaaminen oman elämän kirjaamisen tapa, joka on erilainen verrattuna tavalliseen staattiseen tapaan kirjoittaa päiväkirjaa.

Päiväkirja on käytännössä irtolehtikansio, jossa on neljä pääosa-aluetta. Pyrkimys on tavoittaa ja saada kosketus siihen mihin elämämme on menossa, löytää siemenpotentiaalimme sävel. Tätä Progoff  kuvaa  vertauskuvalla tammenterhosta, joka haluaa kasvaa puuksi. Progoffin mukaan ihmisen potentiaali on löydettävissä persoonan syvyyksien virrassa työskenneltäessä.

14 tutkimushenkilöä haastateltiin kirjallisesti ja heitä pyydettiin vapaamuotoisesti kuvaamaan kokemustaan kirjoittaa tutkijan läsnä ollessa. Kaikenlainen korjailu oli mahdollista koko ajan. Saatu havaintoaineisto tarkasteltiin ja tulkittiin huolellisesti, haastattelut kirjoitettiin ja sen jälkeen vielä tarkistettiin. Aineisto tulkittiin Denzin`s (1989) tulkinnallisessa kehyksessä.

tuloksia teemoittain ja henkilöittäin

65 -vuotias katolinen pappi James, saksalais-irlantilaisen katolisen seurakunnan pappi, jolla on myös kasvatustieteen arvosana ja hallintopätevyys. James aloitti päiväkirjan 23 vuotiaana ja tutustui 30 vuotta sitten Progoffin menetelmään josta lähtien hän on pitänyt kirjoittamista jokailtaisena henkisenä harjoituksenaan. Eniten hänen päiväkirjansa on täyttynyt päivälokista, tapahtumadialogeista, henkilödialogeista ja unilokista. Hän jakaa päiväkirjaansa johtajansa kanssa, joka vahvistaa kulloinkin meneillään olevaa teemaa. Päiväkirja hänen kertoman mukaan on kuin hänessä liikkuva kumulatiivinen prosessi. Se virtaa ja hän kirjoittaa palvelustaan ja saarnoistaan tai reflektoi niitä. Hän istuu ikkunan eteen ja kun hän katsoo ikkunasta ulos hän näkee, että jokin on lähestynyt häntä jo kauan. Hän sanoo, että koko elämä jotenkin kulkee päiväkirjassa, se on koossapitävä tekijä. Kirjoittaminen on kuin ruuanvalmistus hellalla. Monta kattilaa on kiehumassa mutta yhtä vain hämmennän tänään. Päiväkirjan kirjoittaminen kerää ja hauduttaa asioita.

James päiväkirjassaan odottaa asioiden elämässä nousevan esiin ja tulevan ilmaistuksi täydessä kokonaisuudessaan. Tämä on hyvä kuvaus Progoffin tarkoittamasta ”sisäisen liikkeen kokemuksesta”. Jokin lähtee elämän pienestä prosessista ja tulee kirjatuksi päiväkirjaan, joka liittää sen laajempaan elämää herättävään tietoisuuteen ja kehittää energiaa,joka kantaa kohti merkityksellisiä avauksia. Lisäksi James kirjoittaa ,että eräs kysymys aukeni vasta kun hän oli siitä kirjoittanut dialogin päiväkirjaan. Kirjoitettuaan selibaatista dialogin hän ymmärsi, että ihminen voi olla hyvin rakastava ihminen vaikka hän elääkin selibaatissa. Tämä päiväkirjadialogi oli hänelle hyvin merkityksellinen hänen pohtiessaan maallista elämäänsä ja hengellisiä arvojaan. James löysi tyyneyttä ja rauhaa elämäänsä nähdessään päiväkirjassa asiat virrassa astinkivinä  kohti huomattavampaa olomuotoa. James puhuu niin onnistumisista kuin epäonnistumisistaan ja niistä löytyneistä merkityksistä, jotka luovat eheyttä elämään.

James uskoo armon olevan luonnollista. Henkisesti virittyneelle ihmiselle päiväkirjan yksi elementti on armollisuus nähdä syvempi visio, jossa Pyhän kohtaaminen tulee eläväksi. James halunnee kertoa, että päiväkirjatyössä ihminen voi löytää armollisia hetkiä ja löytää Pyhän sisäisessä todellisuudessaan armontäyteisissä hetkissä ja tuoda näin esiin mysteerinen totuus oppijärjestelmien takaa. Ilman päiväkirjastruktuuria voisi jäädä paljon löytämättä

Michael

64 -vuotias amerikkalainen roomalais-katolinen munkki, jolla on myös teologiopinnot ja retriittiohjauskokemusta aloitti 40 -vuotiaana kirjoittaa Progoffin mallin mukaan. 25 -vuotiaasta hän oli jo kirjoittanut päiväkirjaa. Michael pitää erityisen hyödyllisenä päiväkirjassa sisäisen dialogin käyttämistä. Hän käyttää sitä myös muiden ihmisten kanssa käytävänä dialogina. Häntä myös miellyttää Progoffin meditatiivinen lähestyminen. Hän mielellään käyttää mielikuvaa laskeutua elävän veden lähteelle, jossa on kiinnitettynä evankeliumi. Hän uskoo, että elävän veden lähde nousee sydämeen  ja se merkitsee hyvin paljon hänelle. Ishaiojen kirjat merkitsevät hänelle myös paljon. Hän käyttää päiväkirjaideaa  retriiteissäänkin. M kertoo, että meditaatiossa ihminen sallii historiansa puhua monella tasolla kuunteluherkkyyden mukaan. Ihme tapahtuu kun ihminen lähestyy omaa persoonallista historiaansa ja hän yhdistyykin koko maailmankaikkeuden kokonaisuuteen. M kertoo merkityksellisestä sisäisen viisauden dialogista, jossa elämän varrella viisautta elämään tuoneet henkilöt tai jo henkimaailmaan siirtyneet henkilöt käyvät keskustelua kirjoittajan kanssa. Nämä dialogit nostavat omia voimia ja vahvuuksia esiin. Erityinen henkilö M:lle on Thomas Merton, joka oli niin elävänä henkilönä kuin tuonpuoleisenakin viisaushahmo hänelle. Näissä keskusteluissa hän oppi tunnistaman myös omaa laatuaan. Näin parhaimmillaan käy sisäisen dialogin kirjoituksissa.

Marie

  57 vuotias roomalaiskatolinen liettualaistaustainen peruskoulun opettaja Chaplin-sairaalan

traumakeskuksen työntekijänä hän on kirjoittanut päiväkirjaa 16 vuotiaasta saakka, joista 8 viimeistä vuotta Progoffin mallin mukaan. Hän sanoo kirjoittavansa asioita joita ei voi puhua eikä edes ajatella ja saa rauhan ja armon kokemuksen kirjoittamalla.

Marielle jokapäiväinen päiväkirjan kirjan kirjoittaminen on tärkeä henkisen tien näyttäjä. Hän on työssään läsnä perheiden, potilaiden hyvin vaikeissa tilanteissa traumakeskuksessa. Hän kertoo esimerkin. Hänen viikon työjaksolla kuoli useita pieniä lapsia. Olivat myös vanhemmat, joiden alle 6 kk. ikäinen vauva oli ollut epäonnistuneessa toimenpiteessä ja kuollut. Vanhemmat puristivat lastaan sylissään odottaessaan kuolemansyyntutkijaa, joka antoi odottaa itseään. Marie kysyi vanhemmilta voisivatko he luottaa häneen että hän ottaisi lapsen ja vanhemmat voisivat levätä. Näin kävi ja tilanne oli hyvin liikuttava myös Marielle. Kotona hän kirjoitti päiväkirjaansa tapahtuman ja näki kuinka hän luovutti lapsen Jeesuksen syliin ja näin hän sai rauhan tapahtuneesta. Tarinassa kipu annettiin toisten hoidettavaksi. Päiväkirjasta voikin tulla keino irrottaa tapahtumista, joita ei ole tarvis kantaa mukanaan.

johtopäätelmiä

Päiväkirjoissa meditatiivinen prosessi merkitsi jo uskoville uskonnollisten harjoitusten rikastumista ja syvenemistä. Päiväkirjasta tuli kertomus, jossa dokumentoituu heidän meditaatioharjoituksensa. James havaitsi päiväkirjan järjestävän meditaatiopohdiskelua ja tuovan henkistä kasvua. Päiväkirja osoittautuu myös Pyhän syvemmäksi näkemiseksi ja armon täyttämiksi hetkiksi elämässä. Michael löysi meditoinnin resonoivan evankeliumin kanssa ja syventävän kirjoituksia löytäen myös omaa viisauttaan. Tällainen vahvuus olisi ilman kirjoittamista voinut jäädä vähemmäksi elämässä. Marie löysi päiväkirjasta väylän ilmaista traumakeskuksessa saamiaan traagisia kokemuksia.

Päiväkirja on mahdollisuus meditatiiviseen syvenemiseen, arvojen selkiintymiseen ja oman totuuden kirkastumiseen. Se eheyttää ja erottelee elämän kokemuksia ja on viisauden löytymisen tie.