Niilin kansan elämää

 _{Matkasuunnittelun taustalukemistoa ja Egyptiaiheisten historiallisten kirjojen lukemisen avuksi.}

Hassanin nettisivuilta

Adam Aschcroftin artikkeli muinaiset egyptiläiset

kääntänyt vapaasti Suomeksi Annukka Kotka

Niilin kansaa

Koska Egypti sijaitsee lounaisessa Afrikassa niin Niilin virta on sen kulttuurin olemassaolon henki ,elämä ja selkäranka. Ilman Niiliä Egypti olisi vain Saharan erämaan autiota jatketta. Tässä artikkelissa selvitetään joitain ympäristötekijöitä ja maatieteellisiä faktoja ja niiden vaikutuksia poliittiseen ja sosiaaliseen elämään muinaisessa Egyptissä. Lähteenä on laaja kirjallisuus ja monet nettisivut.

Luonnolliset rajat

Maa sai olla melko rauhassa hyökkääjiltä luonnollisten rajojensa vuoksi. Lännessä Sahara ja sen keitaat, idässä vuoret ja punainen meri, pohjoisessa kapeahko Välimeren rantalinja päätyen suistoalueeseen, etelässä ovat muodostuneet  graniittikallioiset kataraktit Niiliin. Näin Egyptillä oli aikaa kehittää rauhassa omaa ainutlaatuista kulttuuriaan, uskontoa ja poliittista valtion johtoa.

Muinainen valtio

Maa jakaantui kahteen osaan. Ylä-Egypti oli kapea laaksoalue Memfiksestä etelään Abuun ensimmäisellä kataraktilla asti, ta-shema. Kukkiva Sara symbolisoi tätä aluetta.

Papyrus

Papyrus-kasvi oli Ala-Egyptin , Delta-alueen ta-menun tunnuskasvi. Ala-Egyptin hallits ijalla oli valkoinen keilan mallinen kruunu jota suojeli Nekhbet-jumaluus. Ylä-Egyptin kuninkaalla oli punainen kiulun mallinen kruunu, deshret, ja sitä suojeli Wadjet-jumaluus. Kun faarao oli molempien maiden kuningas hänen kruununsa  oli punaiseen kiuluun upotettu valkoinen keila. Molemmat maat jakaantuivat lääneihin, joita Ylä-Egyptissä oli 22 ja Ala-Egyptissä 20.

Visiiri

kummassakin valtakunnassa oli oma visiirinsä, joka edusti kuningasta, välitti käskyjä ja hallitsijan tahtoa taatakseen maan asioiden sujuvan hoidon.  Egyptin syntymästä 18. dynastiaan saakka maassa oli vain yksi visiiri. Ensimmäinen merkintä on vasta 2.n dynastian ajalta. Sitten toimisto jaettiin erikseen Ylä-ja Ala-egyptin  visiireille. Joillain faaraoilla, Pepi II:lla ,6:s dynastia, ja Senusert I:sellä,12.dynastia, oli kaksi visiiriä. Tämä kai johtui toisen ylimenokauden jakaantumisesta Theebaan ja Delta-alueeseen.

Luonnonvarat

Egyptissä oli runsaasti pehmeätä ja kovaa rakennuskiveä. Tärkeimmät kolme olivat nuubialainen hiekkakivi, egyptiläinen kalkkikivi ja assuanilainen graniitti. Patsaisiin, veneisiin ja taideteoksiin käytettiin jaspista, cherttiä, breccia, kalsiittia(alabasteria), basalttia ja lietettä Wadi Hammamatista itäisestä erämaasta ja Nuubian diorioriittia. Kvartsiitti oi kovimpia kiviä ja sitä kaivettiin  Kairosta koilliseen Gebel-el Ahmarista. Oli myös arvokiviä. Ametistikaivos oli lounaaseen Assuanista Wadi el-Hudissa.Turkoosi tuli Siinailta ja lapis lazuli ostet tiin Afganistanista. Muita resursseja oli mm. natron Wadi Natrunista,jota käytettiin muumioinnissa. Malakiittia saatiin Siinailta. Tinaa ja kuparia kaivettiin itäisen erämaan monista paikoista Nubiasta ja Siinailta.Kyproksella tuotettiin myös kuparia kauppatarkoituksiin Egyptin kanssa. Kultaa kaivettiin itäisen erämaan eteläisissä osissa erityisesti Nubiassa  jota hyödynnettiin arvometallirunsauden tähden jo varhaisista ajoista lähtien. Hopeaa ei koskaan kaivettu Egyptissä. Sitä kuitenkin on jäljitetty egyptiläisen kullan joukossa. Kreikkalaiset kutsuivat kullan hopean sekoitusta elektrumiksi.

Hyvänlaatuinen puutavara rakentamiseen oli harvinaista. Puuta tuotiin mm.Bybloksesta  Libanonin rannikolta. Sieltä tuli seetripuuta. Nuubiasta tuotiin akaasiapuuta ja eebenpuuta. Sieltä saatiin myös norsunluuta, strutsin sulkia, leopardin nahkaa, kirahvin häntiä, apinoita ja jopa nuubialaisia orjia. Afrikan sydänmaista tuotiin myös kääpöitä nuubialaisten käydessä kauppaa Puntin (nyk. Somalia) kanssa. Kauppa toi myös aromaattisia yrttejä, kultaa, afrikkalaista musta puuta, eebenpuuta ja norsunluuta.

Tulviva Niili

Ennen kuin vuonna 1971 rakennettu pato oli valmis Niilin vesi tuli kesän monsuunisateista ja sulavasta lumesta Etiopiassa ja Abessiinian vuorilla.Niilillä on kolme sivujokea. Pienin niistä on Atbara,joka liittyy Niiiin juuri 5:nnen (kataraktin kohdalla lähellä Berberiä ja Sinistä Niiliä, joka laskee Tana-järveen Etiopiassa ja liittyy Niiliin lähellä Khartumia Sudanissa, täyttää sen Etiopian vuorilta tulevalla vedellä ja työntää päähaaran vedet Valkoiseksi Niiliksi,joka laskee Viktoria-järveen. Kolme haaraa ovat osa Niilin perusluonnetta,koska ne tuovat hedelmällistä lietettä,joka puhdistaa vaurioittavat luonnon suolat ja täydentää maansatokaudella  tarvittavalla ravinnolla. Aikoinaan  tulvavedet tulivat läpi punaisen ja mustan graniittimassan 6:ssa kataraktissa. Niili kulkee läpi keski-Egyptin. Bahr Yousef kanava Cusaesta kulkee 14 ylä-Egyptin läänin halki lännen puolella ja kääntyy Hierakonpoliksesta länteen kohti Fayoumia,joka on laaja kostea alue kuin laajennettu keidas. Itse Niili jatkaa suoraan pohjoiseen vanhan  Memfiksen pääkaupungin ohi  ja sitten jakaantuu moniksi sivuhaaroiksi jotka laskevat  Välimereen.Ne muodostavat kolmiomuodon,jota kreikkalaiset kutsuivat  Deltaksi .He löysivät sen yhteyden omiin kirjaimiinsa. Faaraoiden aikaan Delta muodostui  5:stä päähaarasta. Rosetta,Pelusiac,Sebenyttic,Canopic  ja idässä Damietta. Vastakohtaisuus Ylä-Egyptin  kapean Niilin laakson ja leveän Delta-alueen välillä antoi taustan käsitteelle ”kaksi maata” ”kaksoismaa”. Dualisuus oli tärkeä vanhan Egyptin käsite. Kun kuninkaasta tuli kahden maan herra  hän oli ”Sedge and the Bee” ”Sara ja mehiläinen”. Maa jakaantui kemetiin (musta maa) ja deshretiin (punainen maa).  Myös itä ja länsi erosivat. itä on elävien puoli ja Länsi kuolleiden puoli. Vastakohdat elivät myös ikuisessa hyvän ja pahan välisessä taistelussa,Horus ja Seth .

 Vuotuinen tulva  jakoi myös vuodnajat. Oli 3 vuodenaikaa,kussakin 4 kuukautta 30 päivää kussakin. Kuukaudessa oli 3 viikko ja niissä 10 pivää. Vuosikalenteriin lisättiin vielä 5 päivää, ns. epagomenaalipäivät,jotka pitivät vuodenajat paikoillaan. heinä-syyskuu oli tulvan aikaa Akhet.Silloin maa peittyi tulvaveteen. Sen aikana olivat maanviljelijät  käytettävissä maan rakentamiseen jolloin valtion turvin perheet elivät yli tulvan.Lokakuussa tulva laantui, alkuun nopeasti, sitten hidastuen ja alkoi ”peret” syntymisen aika. Tämä kylvämisen ja kyntämisen aika jatkui marraskuulta helmikuulle. Kanavat ja ojat kuljettivat vettä sinne minne tulva ei yltänyt ja patoja rakennettiin estämään istutusten huuhtelu pois. Ylipäätään tulva oli egyptiläisille hyvin tärkeä. Jos tulva oli liian korkea se pyyhkäisi savesta rakennetut talot pois ja syntyi kodittomuutta. Se teki myös maan niin kosteaksi, että viljely oikeaan aikaan ei ollut mahdollista. Jos tulva oli liian matala niin maa ei saanut tarpeeksi vettä ja rikasteita kasvukaudelle. Kaikki näiden seuraukset rajoittivat satoa. Jos se tapahtui kerran niin siitä selvittiin mutta useamman kerran peräkkäin huonot satovuodet tuottivat laajasti nälänhätää ja vaikeuksia. Joskus viljelijät tekivät töitä kuninkaallisilla laajoilla pelloilla ja työskentelivät ylhäisölle ja varakkaille maanviljelijöille saaden korvaukseksi pienen osan sadosta. Jotkut onnistuivat vuokraamaan maata rikkailta maanomistajilta ja he

maksoivat vuokran viljana niin että itselle jäi juuri ja juuri perheen elanto. Sitten alkoi työntäyteinen aika ”shemu”- sadonkorjuun aika. Se tarkoitti niittämistä, puintia, tuultamista ja viljan kokoamista ja kuljettamista varastoon. Viljaa käytettiin ruokatarvikkeena leipään ja olueeseen. Kasvatettiin myös salaattia, kurkkua, papuja, linssejä, sipulia, purjoa, myös hedelmiä:  taateleita, viikunoita, viinirypäleitä, mandariineja, persemoneja ja palmuhedelmiä. Viinirypäleet kasvatettiin Delta-alueella ja keitailla, joilla niistä valmistettiin viiniä. Taatelit ja hunaja olivat tärkeimmät ruuan ja juoman makeuttajat. Egyptiläiset olivat myös ensimmäiset tunnetut mehiläiskasvattajat. Kun tuli  hunajan keruun aika niin mehiläiset savustettiin pöntöistään  pitkiä sylintereitä käyttäen siksi aikaa. Öljy oli ruokavalion olennainen osa. Pellavasta saatiin siemenöljyä  ja vaatteita Pähkinöistä myös tehtiin öljyä. Myöhemmin roomalaisena aikana alettiin tuottaa oliiviöljyä. Sitä käytettiin ruuanlaittoon, öljyihin, valaistukseen, kosmetiikkaan ja muumiointiin. Papyruskasvi  kasvoi  Delta-alueen soilla ja oli hyvin monikäyttöistä. Sisäosan pehmeät osat käytettiin paperin valmistukseen ja erittäin vahva ja joustava ulkokuorikuitu käytettiin purjeiden tekoon, narujen valmistukseen,  mattoihin, sandaaleihin, koreihin ja veneiden tilkitsemiseen.

Eläimistä

Eläinten hoito oli tärkeää maalaiselämää. Kotieläiminä oli nautakarjaa, lampaita, vuohia ja siipikarjaa. Sethiin. Jotkut yhteisöt pitivät porsaanlihaa ruokavaliossaan.

Nautakarjaa ja aaseja pidettiin vetämässä auroja ja tallaamassa vasta korjatun sadon jälkeen peltoja ja puinnissa. Nautakarja  oli myös lihan- ja maidon tuottajia. Aasit kuljettivat painavia kuormia. Lampaista ja vuohista saatiin villaa, maitoa ja lihaa ja ne myös polkivat peltoja. Hevoset tulivat Egyptiin vasta toisen välikauden aikaan sotilastarkoituksiin. Kamelit kotiutuivat vasta 9:llä vuosisadalla eKr. Siipikarjana olivat ankat, hanhet ja kyyhkyset.

Muita eläimiä olivat virtahevot ja krokotiilit  , jotka asuivat Niilissä. Sudet, shakaalit, hyeenat olivat erämaan laidoilla. Antiloopit ja oinaat on kuvattu kiviin. Sammakot, käärmeet, hyttyset ja skorpionit olivat myös eläinten joukossa.

perhe

Avioliitto oli tärkeä sosiaalisen elämän rakenne jopa niin ettei kieli tuntenut sille sanaa. Ei myöskään ollut minkäänlaista vihkimisseremoniaa. Koti, jossa oli mies ja nainen muodostivat avioliiton heidän silmissään.Vaikka kuninkailla oli useampia vaimoja niin yksiavioisuus näytti olevan sääntönä.

Alempien yhteiskuntaluokkien lapset eivät käyneet koulua. Tytöt oppivat kodin hoidon taidon äideitään. Pojat oppivat isiltään tarvittavan: puu- ja nahkatyöt, tiilien  valmistuksen,  rakentamisen, metallityöt, korujen tekemisen, parturoinnin, kalastamisen ja maanviljelyn. Kirjurin ammatti  oli  jokaisen isän toiveammatti pojalleen. Valitettavasti se oli mahdollista vain varakkaiden lapsille. Heille, joilla oli varaa lähettää lapsensa kouluun eli jos isillä oli varaa maksaa tai he löysivät tukijan, joka luotti pojan lahjakkuuteen lähteä akateemisiin opintoihin. Näin saattoi alemman yhteiskuntaluokan poika saada mahdollisuuden kirjurin ammattiin. Tähän ammattiin opiskelu ei ollut tytöille mahdollista vaikka kuninkaalliset ja yläluokkaiset naiset osasivatkin lukea ja kirjoittaa. Avioliiton kautta oli mahdollista nousta sosiaaliluokasta toiseen. Myös hyvä sato tai onnistunut ammatinvalinta saattoivat auttaa tässä.

Niilin maa

Ilman erämaan halkaisevaa  jokea asettautuminen alueelle  ei olisi ollut mahdollista. Niili on siten Egyptin korkean kulttuurin kasvun alkupiste. Vaikka maan sijainti luoteisessa Afrikassa ei ollut paras mahdollinen niin sinne kuitenkin syntyi onnistuneesti sivistys, joka oppi valjastamaan voiman ja maailman pisimmän joen antamat maatalouden rikkaudet.

alkuperäinen artikkeli  http://desertofegypt.com/wordpress/