Waltari, Sinuhen Theba, Luxor

Siintelevät Sinuhevuoret näkyvät Sinuhetalon katolta

Theban kolme vuorenhuippua näkyivät Niilille veneen lähestyessä Thebaa, kirjoittaa Waltari Sinuhen palatessa kotiin matkaltaan. Vuoret siintelevät vielä nyt taloni katolta. Näin Waltari näki hyvin vanhan Theban kirjoittaessaan.

Sinuhen tarina ei lakkaa suomalaisia kiinnostamasta Waltarin kirjan jatkuvan suuren suosion  kertoessa sen meille aina uudelleen.  Joka suunnittelee Egyptin Luxorissa matkailua tai juuri täällä on vieraillut niin kirjan avulla voi herättää Theba-tuntemukset  henkiin suomalaiskirjailijan seurassa. Waltarin teoksessa toinen kirja, Elämä talo, on värikästä temppelielämän kuvausta, josta löytyy myös Sinuhen farssiksi muuttunut pappisvihkimys.

Sinuhen aikaan ylioppilastutkinnon kaltainen portti korkeampiin opintoihin oli temppelissä ja se oli ensimmäisen asteen pappisvihkimys aikana jolloin pappi edusti  melkein kaikkia ammatteja ja tieteenaloja. Sinuhen lääkärikorkeakoulukin oli Ammonin suuri temppeli niin kuin Mika Waltari nykyistä Karnakia  kutsuu kirjassaan Sinuhe egyptiläinen. Jokainen Luxorin kävijä tavalla tai toisella tutustuu tuohon Amonin  pappien aikanaan hallitsemaan kulttitemppeliin.

 Ammonin  suuri temppeli  hallitsi  muinaisen Theban kaupunkikuvaa ja henkistä elämää. ”Temppelin aluetta ympäröivät mahtavat tiilimuurit ja temppeli kaikkine rakennuksineen muodosti kokonaisen kaupungin kaupungissa.”, kirjoittaa Mika Waltari. Temppeliin hänen kertomana niin kuin nykyäänkin johtaa  oinaspäisten sfinksien tie, joka ei kuitenkaan ole sama  asia kuin juhlakatu sinne Luxorin temppelistä.

Kiinnostava on pieni Ptah-jumalan temppeli suuren temppelin  lounaisseinustalla. Tämä Memfiksen luojajumala Ptahin kolminaisuuden temppeli  on Waltarin kirjassa  Sinuhen ystävän Totmeksen taidekoulu josta hänet potkittiin pois liikojen miksi-kysymyksiensä tähden. Ptahin puolison, Sekhmet –jumalattaren, pikkukappelissa vierailu vielä nykyäänkin on varsin vaikuttava ja erikoinen kokemus. Ehkäpä jo pian paikan korjaustyöt saadaan valmiiksi niin että siellä voi vapaasti vierailla vaikkapa omatoimisella  Karnak-vierailulla. Erillinen pikkutemppeli ei kuulu yleensä ohjattujen turistikäyntien ohjelmaan.

Huikea oli se uskonsota jota käytiin Ammonin temppelissä ja koko Theban kaupungissa kun uusi farao Amenhotep IV sittemmin Ekhnaton  julisti Ammonin vallan menetetyksi ja sitäpä papisto ei etuoikeuksiensa keskellä suvainnut. Waltari kuvaa roisisti jopa verisiksi käyneitä uskontaisteluita. 

Ekhaton toi yksijumalaisuuden asettamalla palvonnan kohteeksi Auringonkehrän ja itsensä  jumalan välittäjäksi maan päällä. Tämä mullistava historiallinen jakso alkoi Thebassa ja jatkui neljä vuotta ennen kuin farao päätti rakennuttaa oman kaupungin Akhetatonin, jumalalleen maan keskipisteeseen. Nykyinen Tel El Amarna  on Waltarin kirjassa nimellä Taivaankorkeuden kaupunki. Tämä historian ns. Amarnakausi päättyi aivan niinkuin kirjailija kuvaa siihen, että lapsifaarao TutAnkAmon palautti Ammonin kultin takaisin kansan ja pappien sitä niin vaatiessa. Päähenkilö lääkäri Sinuhe on välillä aivan ymmällään kaikesta tapahtuvasta. Mutta karkoitettuna ollessaan  papyrukselle kirjoitetun elämäkertansa  Sinuhe päättää hienoihin sanoihin: ”Sillä minä, Sinuhe, olen ihminen ja ihmisenä olen elänyt jokaisessa ihmisessä, joka tulee jälkeeni. Elän ihmisen itkussa ja ilossa, hänen surussaan ja pelossaan elän, hyvyydessään ja pahuudessaan, oikeudessa ja vääryydessä, heikkoudessa ja väkevyydessä.”

Sisimmästä aina löytyy kasvun siemeniä

Ohjattu päiväkirjatyöskentely ryhmässä  etsii tulevan elämän siemeniä

Se on hyvä psykoterapeuttinen tuki ja/tai meditaation syventämisen keino.

Päiväkirja on menetelmä jolla erityisesti auttamistyössä tai –hallinnossa olevat voivat avata henkistä ja meditatiivista puolta itsessään ja työssään. Kokonaisvaltainen syvyyspsypsykologi Ira Progoff näki tarpeen menetelmänsä kehittämiseen, koska psykoterapioiden tulokset ovat varsin rajalliset ja ihmisillä on suuri  tarve saada ohjausta elämässään. Progoffin menetelmä on innovatiivinen  näkökulma  psyykkiseen kasvuun kirjoittaen. Päiväkirja on dynaaminen, mietitty tapa etsiä löytyisikö elämästä jotain syrjään siirrettyä, joka palaa luoksemme kirjoittaen uutta harkintaa ja muotoa varten.

Se tapahtuu tutkimalla sisäistä elämäämme, pinnanalaista kuvien ja muistojen virtaa. Kun astumme siihen, menemme minne se vie. Virrasta etsitään niitä siemeniä, jotka haluavat avautua kertomaan mitä elämäämme on tulossa.. Tätä sisäistä erityistä prosessia voidaan pitää elävänä päiväkirjan avulla. Näin päiväkirja pysyy dynaamisena ystävänä eikä ala kiertää kehää tai juutu paikoilleen niin kuin päiväkirjoilla on tavallisesti taipumusta tehdä.

Progoff näkee jokaisessa ihmisessä siemenainesta, joka tahtoo kasvaa puuksi, kokonaiseksi tammeksi. Tammenterhot haluavat kasvaa puuksi

Pidän puun leikkauspintaa hyvänä vertauskuvana tästä työskentelystä kohti syvimmän Itsen löytämistä ja sen vapauttamista käyttöön, joka sitä kasvua sitten on.

Puunkin ytimessä on varastoiva sisin, joka kerää uuden kasvun sisimmän ytimen ainekset itseensä vapauttaen niitä käyttöön kun ne löydetään aina uudessa elämän keväässä. Ne voi kohdata kirjoittaen, meditoiden tai jokainen omalla tietoisuutta kohottavalla ja sydäntä avaavalla tavalla.

Puun sisimmän ytimen ympärillä on ns. nuorpuu, 10-15 viimeistä vuosirengasta, joka on myös puun herkimmin särkyvää ja halkeilevinta osaa. Puun kuoren ja sen alla olevan elävän pintapuun ja nuorpuun välissä on paksu sydänpuun pilariaines, joka pitää puun pystyssä. Pintapuu kuoren alla välittää ravinnon juurista ylöspäin. Ulkoapäin tulevien impulssien avulla  pyritään sisäänpäin.

Progoffin menetelmässä päiväkirja kohtaa ihmisen keskellä elämäänsä.

Olen tutustumalla Ira Progoffin kirjaan At a Journal  Workshop opiskellut hänen

hienoa menetelmäänsä ja jakanut kokemuksia ystävien kesken pienissä viikonlopputyöpajaryhmissä useita kertoja. Nytkin on syntymässä kirjoittajien toimesta ryhmiä  Suomessa ja haluttaessa Egyptin auringossa Luxorissa.

Olet hyvin tervetullut mukaan päiväkirjan kirjoittajajoukkoon.

0405407171, paulukka@gmail.com.

Asian ytimeen menee mielestäni hienosti ruotsalainen runoilija Ylva Eggehorn

”Mahla on noussut minuun

jostain syvältä,

hämäristä uumenista,

oman runkoni mahla,

jonka juuret ovat

KRISTUKSESSA.

arabiaa.......

arabiaa.......اللغة العربية

Nyt olen 2 kuukautta opiskellut säännöllisesti arabian kieltä. aika on mennyt pääasiassa kirjainten oppimiseen vaikka en niitä vieläkään aivan osaa kunnolla.
Se paljastuu kun yrittää kirjoittaa ja lukea jonkun sanan. Lause vie jo voimat.
Kirjaimet
- lukumäärältään 28  ja kaikki hyvin erilaisia kuin missään aikaisemmassa tuntemasssani kielessä, kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle, äänneasu on
joissain kirjaimissa aiemmin täysin tuntematon, vaikea kuulla oikein edes,
- lukumäärä triplaantuu kun hoksaa,että sanan alussa kirjaimilla on jokin muoto,
sanan keskellä aivan toinen ja lopussa vielä vähän erilainen
- kirjoitetaan yhteen kaikki kirjaimet paitsi jotkut eivät liity ollenkaan, jotkut
mennessä mutta ei jatkossa
-kun yritän kirjoittaa englannin kielen mukaisesta sanasta tehdä käännöstä arabiaksi niin huomaan,että ei se aina käy ollenkaan, koska sana käännettynä jotenkin muuttuu toiseksi - suurennuslasin tarvitsin,että tunnistan kirjaimet sanasta
-oppitunnilla opettaja sanelee kirjaimia ja minä yritän saada niistä sanan kasaan
joskus muistan kirjaimet hyvin ja on ilmavaa ja iloista harjoitella mutta joskus
on ihan pää tukossa ja on raskasta
- kirjaimet ovat konsonantteja, vokaalit kirjataan merkkeinä sanojen yhteyteen,
kaksoiskirjaimesta on merkki ja kun kirjaimiinkin liittyy pisteitä niin johan on
merkkejä sanan ympärillä lukuharjoittelussa
- sain kuin lahjaksi mahdollisuuden aloittaa uudelleen alusta. Turun kesäyliopisto
aloittaa arabian alkeet 18.4 ja lentoni Suomeen on sopivasti 17.4. Hyvin menee
ins Allah.

Ahmed osaa nämä jutut minua pajon paremmin.

Olisi aika haaste kirjoittaa päiväkirjaa arabiaksi, yksi sana päivässä voisi olla
alku.