Waltari, Sinuhen Theba, Luxor

Siintelevät Sinuhevuoret näkyvät Sinuhetalon katolta

Theban kolme vuorenhuippua näkyivät Niilille veneen lähestyessä Thebaa, kirjoittaa Waltari Sinuhen palatessa kotiin matkaltaan. Vuoret siintelevät vielä nyt taloni katolta. Näin Waltari näki hyvin vanhan Theban kirjoittaessaan.

Sinuhen tarina ei lakkaa suomalaisia kiinnostamasta Waltarin kirjan jatkuvan suuren suosion  kertoessa sen meille aina uudelleen.  Joka suunnittelee Egyptin Luxorissa matkailua tai juuri täällä on vieraillut niin kirjan avulla voi herättää Theba-tuntemukset  henkiin suomalaiskirjailijan seurassa. Waltarin teoksessa toinen kirja, Elämä talo, on värikästä temppelielämän kuvausta, josta löytyy myös Sinuhen farssiksi muuttunut pappisvihkimys.

Sinuhen aikaan ylioppilastutkinnon kaltainen portti korkeampiin opintoihin oli temppelissä ja se oli ensimmäisen asteen pappisvihkimys aikana jolloin pappi edusti  melkein kaikkia ammatteja ja tieteenaloja. Sinuhen lääkärikorkeakoulukin oli Ammonin suuri temppeli niin kuin Mika Waltari nykyistä Karnakia  kutsuu kirjassaan Sinuhe egyptiläinen. Jokainen Luxorin kävijä tavalla tai toisella tutustuu tuohon Amonin  pappien aikanaan hallitsemaan kulttitemppeliin.

 Ammonin  suuri temppeli  hallitsi  muinaisen Theban kaupunkikuvaa ja henkistä elämää. ”Temppelin aluetta ympäröivät mahtavat tiilimuurit ja temppeli kaikkine rakennuksineen muodosti kokonaisen kaupungin kaupungissa.”, kirjoittaa Mika Waltari. Temppeliin hänen kertomana niin kuin nykyäänkin johtaa  oinaspäisten sfinksien tie, joka ei kuitenkaan ole sama  asia kuin juhlakatu sinne Luxorin temppelistä.

Kiinnostava on pieni Ptah-jumalan temppeli suuren temppelin  lounaisseinustalla. Tämä Memfiksen luojajumala Ptahin kolminaisuuden temppeli  on Waltarin kirjassa  Sinuhen ystävän Totmeksen taidekoulu josta hänet potkittiin pois liikojen miksi-kysymyksiensä tähden. Ptahin puolison, Sekhmet –jumalattaren, pikkukappelissa vierailu vielä nykyäänkin on varsin vaikuttava ja erikoinen kokemus. Ehkäpä jo pian paikan korjaustyöt saadaan valmiiksi niin että siellä voi vapaasti vierailla vaikkapa omatoimisella  Karnak-vierailulla. Erillinen pikkutemppeli ei kuulu yleensä ohjattujen turistikäyntien ohjelmaan.

Huikea oli se uskonsota jota käytiin Ammonin temppelissä ja koko Theban kaupungissa kun uusi farao Amenhotep IV sittemmin Ekhnaton  julisti Ammonin vallan menetetyksi ja sitäpä papisto ei etuoikeuksiensa keskellä suvainnut. Waltari kuvaa roisisti jopa verisiksi käyneitä uskontaisteluita. 

Ekhaton toi yksijumalaisuuden asettamalla palvonnan kohteeksi Auringonkehrän ja itsensä  jumalan välittäjäksi maan päällä. Tämä mullistava historiallinen jakso alkoi Thebassa ja jatkui neljä vuotta ennen kuin farao päätti rakennuttaa oman kaupungin Akhetatonin, jumalalleen maan keskipisteeseen. Nykyinen Tel El Amarna  on Waltarin kirjassa nimellä Taivaankorkeuden kaupunki. Tämä historian ns. Amarnakausi päättyi aivan niinkuin kirjailija kuvaa siihen, että lapsifaarao TutAnkAmon palautti Ammonin kultin takaisin kansan ja pappien sitä niin vaatiessa. Päähenkilö lääkäri Sinuhe on välillä aivan ymmällään kaikesta tapahtuvasta. Mutta karkoitettuna ollessaan  papyrukselle kirjoitetun elämäkertansa  Sinuhe päättää hienoihin sanoihin: ”Sillä minä, Sinuhe, olen ihminen ja ihmisenä olen elänyt jokaisessa ihmisessä, joka tulee jälkeeni. Elän ihmisen itkussa ja ilossa, hänen surussaan ja pelossaan elän, hyvyydessään ja pahuudessaan, oikeudessa ja vääryydessä, heikkoudessa ja väkevyydessä.”